>En prinsessa
Minun ei olisi mitään järkeä selittää menneisyyttäni, sillä se on ihan tavallinen. Minä en käynyt pianotunneilla, enkä voittanut piirustuskilpailuja. En käynyt yhdelläkään konsertilla, eikä sen pahemmin festaritkaan ole minua kutsuneet. En saanut parhaan oppilaan stipendiä, vaikka ihan varmasti olisin ansainnut sen (ellei puukäsityöni olisi laskenut ysistä seiskaan !). Kaaduin usein, koska jalkani menivät ristiin, kun juoksin. Voitin hopeaa ja pronssia koulun hiihtokilpailussa, koska osaan laskea mäkeä suksilla, mutten ole tarpeeksi nopea. Sain hymytyttöpatsaan ja olen muuttanut kahdesti, mutta asunut vain kahdessa asunnossa.
Minä olen kolmetoista vuotta ja yhdeksän kuukautta vanha neiti-ihminen, vaikka aina välillä huudan haluavani olla poika. Hyväksyn heteroavioliitot ja minun nimeni on Anastasia. En tiedä, pidänkö siitä. Anastasia on ehdottomasti parempi kuin
toinen ensimmäinen nimeni, Sinikka, ja ehdottomasti huonompi kuin äidin ehdotus: Stephanie, mutta minä olen oppinut elämään tämän kanssa.
Seiskaluokka loppuu viikon päästä ja pääsen katsomaan The Arkia Ankkarockiin. Minä pidän koulusta, sanan molemmissa merkityksissä. Sekä opiskelusta, että koulustani. Ruotsi on hauskaa ja kemiasta sain 10, vaikken tajunnut koko kurssista muuta kuin sen, että kemialliset lyhenteet pitää ehdottomasti opetella. Opettelin ne, viisi lyhennettä päivässä, mutta en muista niitä enää.
Minä en tiedä, minkäväriset hiukseni oikeasti ovat. Tällä hetkellä ne ovat
punaiset, ei räikeän punaiset, vaan Ron- ja Afeit-punaiset. jotain tummanpunaisen ja ruskean väliltä ja vasemmalla puolella on jokunen punainen hiuslisuke. Kiitos, aasialainen nainen, kuka ikinä oletkaan, sinulla on kivat hiukset. Ja kerroksittain leikatut. Minun pitäisi kasvattaa nämä pitkiksi, mutta tahdon näistä mustat ja lyhyet vaikka musta ja hiukseni eivät pidä toisistaan.
Silmät ovat luultavasti siniset, harmaat tai siniharmaat ja hyvin sokeat. Minä inhoan laseja, mutta äiti inhoaa piilolinssejä, joten joka ilta heitän koululaukkuuni silmälasikotelon. Joskus se unohtuu ja sitten on ehdottoman epäkivaa.
Minä olen lyhyt, 152, jos sitäkään ja painan (reilusti) alle 50 kg. Minulla on pieni jalka, enkä löydä itselleni hienoja kenkiä.
Vapaa-aikanani minä opiskelen, roolipelaan, kuuntelen musiikkia, kirjoittelen, piirtelen, valokuvaan, perus. Minusta on hauskaa, kun tiedän, mitä seuraavalla tunnilla käsitellään ja minusta on hauskaa päättää, lyökö vai suuteleeko Afeit Emmetiä seuraavassa vuorossa. Viimeksi hän teki molemmat, koska en osannut päättää.
Luonnetta on ehdottoman vaikea määritellä, mutta yksi sana on kiva. Ristiriitainen. Sitä minä todellakin olen. Minä olen sitoutuva, mikä ärsyttää minua pahasti. Minulla on addiktio täydellisyyteen ja järjestykseen. Levyni ovat aakkosjärjestyksessä, teen tietyt asiat tietyssä järjestyksessä. Yhdessä vaiheessa join kahvini joka päivä tietyn värisestä kupista, mutta loppujen lopuksi unohdin, missä mennään ja annoin olla. Minä viihdyn yksin, koska "ihminen, joka viihtyy yksin ei tule koskaan olemaan yksinäinen". Luonnettani en yritä edes kuvata, niin mahdoton asia. Saa tulla sanomaan adjektiiveja.
Musiikki on ollut siinä mielessä aina tärkeää, että kuuntelen sitä paljon. Haluaisin soittaa pianoa, mutta se taitaa jäädä vain haaveeksi. Valehtelisin, jos sanoisin, että musiikkimakuni on laaja. Minä olen suhteellisen kaikkiruokainen musiikin suhteen, mikä tarkoittaa, etten heitä radiota seinään, jos sieltä soi jotain muuta kuin ehdotonta lempimusiikkiani. Kuitenkin, tällä hetkellä kuuntelen enimmäkseen
ABBAa, jonka kanssa vietin vuosipäivääni tässä joku aika sitten ja
The Arkia, josta innostuin - noloa myöntää - viisujen takia. Muuten kuuntelen Secret Serviceä, Gwen Stefania, Indicakin menee. Fool's Garden, The Beatles soivat välillä.
Minulla on musta iPod nano, 2 GB, joka raahautuu nykyään mukaan kouluunkin, kun nykyään saa. Ala-asteella ei saanut, mutta... se raahautui silti mukaan. Ja kuuntelin salaa välkällä. Piilossa.
Konsertti- ja festarikokemukseni ovat todella nollassa, koska en ole käynyt ikinä ! Tosin tänä vuonna se tulee muuttumaan, elokuussa Ankkarock (The Ark<3) ja lokakuussa Gwen Stefani.
Laulaminen ei tulisi mieleenkään, lauluääneni on kamala, näin kiertelemättä ja kaartelematta.
Luen, paljon, koska "lukeminen sivistää". Lempiopuksiani, koulukirjojen ohella, ovat Harry Potterit, Eragon ja Esikoinen, Vapaat pikkumiehet, Veronika päättää kuolla. Kirjasto on kiva paikka, vaikken ikinä ehdikään sinne. Rowling, Coelho, Pratchett ovat mahtavia kirjailijoita.
TV:tä ja leffoja tuijottelen jonkin verran. TSH-trilogia on mukava leffakokemus, samoin From Hell, vaikka katsoin sen myöhään yöllä ja minua pelotti. Lempileffoja on joka tapauksessa monia. (Amelie oli ihanin!)
Johnny Depp, Marilyn Monroe, ehdottomia suosikkeja. Nicolas Cagekin on mahtava näyttelijä. Animaatioita katselen myös jonkun verran, minusta ne on ihania.
Sarjoista suosikkeja ovat Täydelliset naiset ja Lost, jotka ovat tauolla kumpikin tällä hetkellä. Katselen myös Criminal Mindsiä, Num3roita, Survivoria, Big Brotheria, Neljätuhattaneljäsatasta. Realitysarjat iskee minuun, anteeksi.
Olen myös hurahtanut yhteen argentiinalaiseen saippuaoopperaan, jota ei suomalaisilla kanavilla näytetä. Amor en Custodia, ahh!
Ihailen Marilyn Monroeta, Agnetha Fältskogia, Ola Saloa, J.K. Rowlingia, Coelhoa, äitiä ja isiä. Suurin esikuva taitaa olla äidin ohella tuo Agnetha.
Isona tahtoisin näyttelijäksi tai toimittajaksi. Kirjakin olisi mukava julkaista. Tahtoisin muuttaa Ranskaan ja asua pienessä huoneistossa, missä on prinsessaparveke. Herätä aamulla ja istua prinsessaparvekkeella ja vilkuttaa ohikulkijoille. Tai sitten iso, vanha talo meren tai järven rannalla. Sellainen, missä olisi katto, jolla voisin istua öisin ja ympärillä pitäisi olla hiljaista, jotta voisin nukkua päivisin.
Mutta pelkään, että minusta tulee tylsä ura- tai kotinainen, jonka päivät ovat ihan samanlaisia.
Tahtoisin sanoa olevani idealisti, mutta kukaan ei osaa määritellä sitä minulle.
Next
